Skip to Content
Blogit

Nuoret yrittäjät eivät tunne rajoja

Ihmisten, ideoiden ja yritysten globaali liikkuminen ei ole mikään uusi juttu, vaikka se siltä nykyajan globalisoituvassa maailmassa saattaa joskus näyttääkin. Entisenä tamperelaisena tykkään käyttää esimerkkinä aikaisempien aikojen yritystoiminnan kansainvälisyydestä Finlaysonin maailmanmaineeseen nostanutta Nottbeckin sukua.

Tallinnassa syntynyt saksalainen Carl Samuel Nottbeck teki kauppiasuransa Pietarissa ja osti vuonna 1836 skotlantilaisen James Finlaysonin perustaman puuvillatehtaan Tampereelta. Tehtaan johtajaksi lähetettiin Nottbeckin nuorin poika Wilhelm, joka ennakkoluulottomalla toiminnallaan ja kansainvälisillä verkostoillaan teki Finlaysonista suurimman tehtaan Suomessa.

Nottbeckien perheessä puhuttiin saksaa, ruotsia, englantia, ranskaa ja venäjää. Kansainvälisyys näkyi myös yritystoiminnassa: Finlaysonin tehtaalle tuotiin maailmalta aikansa uusimmat ajatukset ja innovaatiot. Tehtaalla syttyivät Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot ja sosiaalisessa vastuunkannossaan yritys toimi esimerkkinä monille muille.

Digitalisaatio on Nottbeckien ajoista helpottanut ja nopeuttanut ideoiden liikkumista. Innovaatioilla ei ole kansallisuuksia, eivätkä ne tunne rajoja. On tavallista, että startup-yritysten ideat, rahoitus ja toteutus tapahtuvat samaan aikaan maailman eri kolkissa. Bittivirroissa tapahtuva toiminta liikkuu valtionrajoista välittämättä. Idea voidaan keksiä Suomessa, rahoitus hakea Piilaaksosta ja toteutuksesta voi vastata tiimi, jonka jäsenet ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa: Yhdysvaltoihin, Singaporeen, Kiinaan ja Venäjälle.

///

Digitalisoituvassa maailmassa nostalgia-arvot nostavat päätään, mikä on näkynyt esimerkiksi LP-levyjen suosion lisääntymisenä. Spotify tarjoaa kätevästi lähes rajoittamattoman musiikkitarjonnan, mutta se ei synnytä levynkansitaiteen, neulan hellän asettamisen ja nostalgisen rahinan tarjoamaa tunnetta. Virtuaalisiin digipalveluihin siirtynyt ihminen on alkanut kaivata digituntemustensa rinnalle myös vanhojen aikojen kourissatuntuvaa konkretiaa.

Tähän kaipuuseen vastasi pari vuotta sitten venäläisyritys Boft, jonka kehittämistä terminaaleista voi materialisoida sosiaaliseen mediaan taltioidut valokuvat Polaroid-kuvia muistuttaviksi tulosteiksi. Pari vuotta sitten lanseerattu tuote oli lajissaan ensimmäinen ja on sen jälkeen saanut runsaasti kopioijia.

Boftin taustat ovat vähintään yhtä kansainväliset kuin Finlaysonilla. Yrityksen perustajat ovat taustaltaan armenialaisia, he ovat asuneet Moskovassa ja Pietarissa ja tavanneet toisensa vaihto-opiskeluvuotenaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Rahoitus startupille kerättiin ympäri maailmaa asuvilta tutuilta. Toiminnan maantieteellinen hajautuneisuus ei ole haitannut yrityksen kehittymistä – pikemminkin päinvastoin.

Boft-terminaaleja seisoo nyt kymmenissä kauppakeskuksissa Venäjällä. Franchising-periaatteella toimiva yritys on alkanut laajentua myös ulkomaille, eivätkä laajentumista ole estäneet valtioiden rajat tai edes suurvaltapoliittiset jännitteet: toimintaa on Virossa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Vietnamissa ja monissa muissakin maissa.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Suomalaisen oppilaitoksen yhdistämät nykyajan nottbeckit ovat tuoneet innovaationsa nyt myös pohjolan perukoille: Suomen ensimmäinen Boft-terminaali löysi kotinsa kauppakeskus Itiksestä, joka on saanut tunnustusta ennakkoluulottomasta suhtautumisestaan monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen.

 

Pidetään siis tulevaisuudessakin rajat auki ideoille ja tarjotaan mahdollisuudet niiden yhteiselle jalostamiselle. Olkaamme avoimia kansainvälistymiselle ja vastustakaamme niin vanhoja kuin uusiakin muureja, joiden vaatijoita on viime aikoina alkanut ilmaantua yhä enemmän.

Back top top