Skip to Content
Blogit

Venäjän ja lännen välisten suhteiden lientymisen merkkejä etsimässä

Eräiden venäläisten politiikan asiantuntijoiden mukaan Venäjän ja länsimaiden välisissä jännitteissä on tapahtumassa muutoksia, jotka tosin ovat vielä monilta osin ristiriitaisia: Sotilaspoliittiset jännitteet ovat säilyneet, mutta talous- ja kauppasuhteissa on nähty jo useita myönteisiäkin merkkejä.

Presidentti Vladimir Putin hyväksyi torstaina Venäjän hallituksen aiemmin valmisteleman esityksen elintarvikkeiden tuontikiellon jatkamisesta vuoden 2017 loppuun. Alun perin kesällä 2014 voimaan astunut tuontikielto oli Venäjän vastaus länsimaiden asettamille Venäjä-vastaisille pakotteille, mutta viime aikoina tuontikieltoa on alettu yhä enemmän perustella maan elintarvikeomavaraisuuden kasvattamisella ja kotimaisen tuotannon tukemisella. Hallitus on muun muassa antanut maataloustuotantoon investoiville yrityksille subventoituja investointilainoja.

Vielä toukokuun lopulla Putin kertoi Kreikan-vierailunsa yhteydessä, että Venäjä olisi valmis luopumaan pakotteistaan, mikäli länsimaat tekevät sen ensin. Parin viikon kuluttua Pietarin talousfoorumissa hän toisti viestinsä, mutta lisäsi samalla, että Venäjä ei voi purkaa pakotteitaan ensimmäisenä, sillä ”länsimaat tuskin seuraisivat esimerkkiä”.

Talousfoorumin aikana länsimaat sopivatkin ns. Krimiin liitettyjen poliittisten pakotteiden jatkamisesta ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan EU on lähiaikoina jatkamassa myös Itä-Ukrainan tilanteeseen liitettyjä talouspakotteitaan. Jakaessaan omia vastapakotteitaan, Venäjä siis vastasi länsipakotteiden jatkumiseen etupainotteisesti. Kremlillä tuntuisikin olevan tällä hetkellä samanaikaisesti perusteet niin pakotteiden jatkamiselle, kuin toisaalta myös niiden ennenaikaiselle purkamisellekin.

Pakotekierteen jatkumisesta huolimatta venäläismediassa on esitetty myös näkemyksiä, joiden mukaan poliittisissa ja erityisesti talous- ja kauppasuhteissa vallinneissa jännitteissä on nähty lientymisen merkkejä. Sanomalehti Argumenty i Fakty luetteli myönteisiksi tapahtumiksi muun muassa ukrainalaislentäjä Nadezhda Savtshenkon luovuttamisen Venäjältä Ukrainaan sekä patriarkka Kirillin ja paavi Franciscuksen historiallisen tapaamisen Kuubassa. Venäjän ja USA:n näkemykset Syyrian kysymyksessä ovat kevään aikana lähentyneet toisiaan ja alueella vallinneita jännitteitä laukaissee myös Venäjän ja Turkin riitaisiksi ajautuneiden suhteiden lientyminen kuluneella viikolla. Vielä viime vuoden loppupuolella maiden pelättiin ajautuvan täydelliseen konfrontaatioon mutta nyt Putin ja Erdogan ovat sytyttelemässä rauhanpiippujaan ja Venäjä on jo luvannut purkaa Turkkia vastaan asettamia pakotteitaan. Tapaus oli teatraalinen malliesimerkki siitä, että kiperätkin riidat voidaan ratkaista hyvinkin nopeasti, jos vain vastapuoli ottaa ensimmäisen askeleen.

Joidenkin venäläisarvioiden mukaan myös Brexit saattaa osaltaan edistää Venäjän ja EU:n välisten kauppasuhteiden normalisoimista. Tosin esimerkiksi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kiisti arviot ja muistutti, että Euroopan talousahdinko vähentäisi muun muassa öljyn ja kaasun kulutusta ja halventaisi maailmanmarkkinahintaa. Mykkäsen mukaan myös venäläisten ostovoima on jatkanut hiipumistaan ja myös se on osaltaan hidastanut ulkomaankaupan tahtia. Brexitin vaikutus ruplan kurssiin, Venäjän pörssiin ja öljyn maailmanmarkkinahintoihin on tosin jäänyt joitain arvioita lievemmäksi: tällä viikolla Venäjän pörssi ja raakaöljy palasivat jo Brexitiä edeltäneelle tasolleen ja ruplan kurssi on siitä jopa vahvistunut.

Venäjän katseen kääntyminen Kiinan suuntaan tuntuu jääneen pääosin puheiden tasolle. Vielä vuosi sitten Venäjällä puhuttiin Kiinasta ja Aasian valtioista uusina strategisina kauppakumppaneina, mutta viime kuukausina puheet ovat hiljentyneet. Presidentti Putin vieraili Kiinassa viime viikolla, mutta vierailun tulokset jäivät odotettua laihemmiksi. Venäjän ja Kiinan suhteita voinee siis tulevaisuudessakin kuvata pikemminkin pragmaattisiksi kuin strategisiksi.

Edellä mainittua tendenssiä vahvisti myös kesäkuussa pidetty Pietarin talousfoorumi, jossa liennytyshakuisia puheenvuoroja kuultiin niin Putinin kuin myös länsijohtajien, muun muassa EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin ja Italian pääministeri Matteo Renzin suista. Talousfoormissa puhunut Putin muun muassa sanoi, että EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kriisin huippu on jo ohitettu. Foorumin jälkeisinä päivinä myös Venäjää vastaan asetettujen talouspakotteiden jatkamisen mielekkyys on asetettu joidenkin eurooppalaispoliitikkojen puheenvuoroissa kyseenalaiseksi. Pakotteiden purkamisen edellytyksenä olevan Minskin sopimuksen toteutumisessa ei tosin valitettavasti ole tapahtunut minkäänlaista edistystä.

Pietarin talousfoorumin tuloksista tarkemmin täällä.

Venäläispuheenvuoroissa läntisen vastakkainasettelun pääareena on tuntunut siirtyneen EU:sta yhä enemmän Yhdysvaltain ja Naton tasolle. Venäläismedian seuraamisen perusteella Kremliä tuntuu nykyisin ärsyttävän eniten Naton vahvistunut läsnäolo itäisessä Euroopassa, yhdysvaltalaisten sotalaivojen manööverit Mustallamerellä ja Kaliningradin lähistöllä, Nato-joukkojen vahvistaminen Puolassa ja Baltian maissa, Nato-johtoiset sotaharjoitukset Venäjän rajojen tuntumassa sekä yhdysvaltalaiskenraalien kommentit Venäjä-uhan kasvusta. Venäjä on puolestaan kertonut vastaavansa näihin toimiin.

Monissa yhteyksissä perättyä dialogia on kuitenkin kyetty vastakkainasettelusta ja erimielisyyksistä huolimatta jatkamaan, mistä kielivät muun muassa apulaisulkoministeri Victoria Nulandin taannoinen vierailu Moskovaan sekä puheet mahdollisesta Nato–Venäjä-neuvoston kokoontumisesta lähitulevaisuudessa.

Edellä lueteltujen tapahtumien jälkeen voinee todeta, että vaikka valoa ei Venäjän ja lännen välisten suhteiden tunnelin päässä vielä olisikaan näkyvissä, niin tunnelissa on nyt vähemmän pimeää kuin vielä puoli vuotta sitten.

Back top top