Kiertotalouden (käyttämättömät) mahdollisuudet Venäjällä
Kuva: Shutterstock
Teksti: Julia Bushueva
Jätehuollon infrastruktuuriin liittyvät ongelmat ovat Venäjällä yhä vakavampia, samalla kun jätevirroista päättyy kaatopaikoille 90 prosenttia – yhä edelleen, 2010-luvulla. Ei ole mikään salaisuus, että jätehuolto on Venäjällä kasvava ongelma, mutta se että ratkaisujen löytämisestä ovat ulkomaiset yritykset kiinnostuneempia kuin maan oma hallitus, on hieman ironista.
“Kaikki palautuu pääkysymykseen: kuka maksaa laskun?”
Vuosi 2017 on julistettu Venäjällä ympäristövuodeksi. Tämä oli yksi syy sille, miksi vuosia hallituksen porstuassa oikeaa hetkeä odottanut liittovaltion lakiuudistus lopulta meni eteenpäin ja tuli voimaan. EU:n tuottajavastuuseen verrattavissa oleva laki tarkoittaa, että valmistajat ja maahantuojat vastaavat tuotteiden jätehuollon järjestämällä omalla kustannuksellaan, siinä vaiheessa, kun tuotteet poistuvat käytöstä. Yritykset voivat kuitata tuottajavastuunsa myös allekirjoittamalla sopimuksen alueelliseen jätehuoltoyrityksen kanssa vähintään 10 vuoden ajaksi, tai maksamalla ympäristömaksua. Laki myös kieltää arvokkaita raaka-aineita sisältävä jätteiden kaatopaikalle sijoittamista ja ohjaa, että sellaisen jätteen pitäisi käyttää energiahyödyntämiseksi tai kierrätykseen. Kuulosta todella hyvältä!
Vaikka liittovaltion tasolla on uusi laki, sen toteutuminen alueellisella tasolla on kuitenkin epäselvää. Joka alueen pitäisi suunnitella omat jätehuollon järjestelmänsä huolehtimaan jätevirroista ja kuljetuksista. Vain seitsemän aluetta 83:sta saivat järjestelmänsä valmiiksi määräaikaan, vuoden 2016 loppuun mennessä.
“Vaikka hyödyt kierrätyksestä sekä energiahyödyntämisestä olevan ilmeisiä, sijoittajat eivät kiirehti laittamaan rahojaan Venäjän jätehuollon liiketoimintaan.”
Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki, ja sen alueella jätehuollon tilanne on todella haastava. Kaupunki on juuri tehnyt päätöksen omasta jätehuoltomallistaan. Siinä on joitakin mainintoja jätteen energiahyödyntämistä sekä jalostamisesta polttoaineeksi, mutta ei mitään ehdotusta käytännön toteutukseksi. Leningrad alueella on yksi jätteenkäsittelylaitos, joka on valmistunut vuonna 2011. Tällä hetkellä laitos ei ole toiminnassa alhaisen jätteiden määrän sekä rahoituksen puuttumisen vuoksi. Samalla alueella on viisi muuta laitoksia, joiden käynnistäminen on jäissä tai kokonaan viime vuosina.
Kaikki palautuu pääkysymykseen: kuka maksaa laskun? Kaatopaikan porttimaksu on vain neljäsosa jätteenkäsittelylaitoksen maksusta, joten ei ole ihme, että kaatopaikalle sijoittaminen pysyy edelleen vallitsevana ratkaisuna. Jätteiden lajittelu ja kierrätys vaatisi myös roska-autojen ja jäteastioiden uudistamisesta, samalla kun hallitus ei vaikuta kovin innokkaalta investoimaan jätehuollon uudistamiseen.
Vaikka hyödyt kierrätyksestä sekä energiahyödyntämisestä olevan ilmeisiä, sijoittajat eivät kiirehti laittamaan rahojaan Venäjän jätehuollon liiketoimintaan. Poliittiset ja oikeudelliset riskit ovat monelle toimijalle vielä liian korkeat. Suuresta potentiaalista huolimatta vuoksi kuva jätehuoltoon ja materiaalien kierrätykseen perustuvan liiketoiminnan tulevaisuudesta Venäjällä jää vielä epäselväksi.
Vieraskynäartikkelin kirjoittaja:
Julia Bushueva, The Natural Step
Junior Advisor/Designer
[email protected]
+358 (0)40 375 8641
Kirjoituksen voi lukea englanniksi täällä.