Skip to Content

Välähdyksiä kolmesta vuosikymmenestä Venäjän markkinoilla

Parkkeeraan keltaisen Fordin Viipurin Berjozka-myymälän eteen, itsestäänselvyytenä, kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä 1985. Kuulen ensimmäiset ohjeet siitä, miten tässä maassa toimitaan. Otan ensiaskeleeni Venäjällä, Neuvostoliitossa. 

Miesjoukko käy valuuttamyymälässä hakemassa työviikon tarpeet ja matka jatkuu Sovetskin kylään FinnStroin työkohteseen, Viipurin sellutehtaalle. Se modernisoidaan suomalaisvoimin, kiitos clearing-kaupan, jonka periaatteisiin alkaisin syventyä elokuussa jatkuvissa opinnoissani. Reilun parin vuoden kuluttua huomaan opiskelleeni historiaa, sillä presidentti Gorbatšovin ajama perestroika on uudistanut talouden rakenteet. Oppikirjoja tulevasta ei ole ja se vähä mitä on, luetaan punakynän kanssa, ”toistaiseksi tämä on näin.”  

7.9.1987 astun Annankatu 32:n kolmannen kerroksen toimistoon ja aloitan työni Suomalais-Neuvostoliittolaisessa kauppakamarissa. Yrityksillä tuntuu olevan kova tarve saada oikea-aikaista tietoa siitä, kuka päättää ja mistä – miten löytää oikea kontakti, kuka, mitä, häh? Taakse on jäämässä ainutlaatuinen aikakausi, luku Suomen kaupallista historiaa, jota kesti 40 vuotta. Miten tästä jatketaan? 

Taakse on jäämässä ainutlaatuinen aikakausi, luku Suomen kaupallista historiaa, jota kesti 40 vuotta. Miten tästä jatketaan? 

Perestroikan vetämä juna etenee nytkähdellen. Koperatiivi-ravintolat ja kaupat, yhteisyritysten tuomat mahdollisuudet ulkomaankaupan avautumiseen, suorat ulkomaankauppaoikeudet valtion (vielä) omistamille yrityksille tuottaa jatkuvaa tiedontarvetta. Idänkaupan konsultit – kiitos heidän tiskilläni riittää kävijöitä, sillä julkaisemamme ”Opas yhteisyrityksistä” on kuumaa luettavaa. Koen olevani tiedon lähteillä, nuori mies on ihmeissään. Näen ministereitä, vuorineuvoksia, delegaatiota – nortti ja mahorkka tuoksuvat, maljoja nostellaan ja puheita pidetään illat pitkät. Sitten minulta yllättäen kysytään, ”koska ajattelit lähteä oikeisiin töihin?” 

Ensimmäinen työmatka Moskovaan, firman logolla varustettu toppatakki päällä, kannan sitä ylpeänä. Tapaaminen, tutustutaan, syödään lounasta parin snapsin kera. Sitten neuvotellaan, kankealla kielitaidolla, jota tukee elekieli ja tulkki, puhuen omiaan sekaan. Paluumatkalla todetaan, että ”tää meni just niin kuin pitikin”, ja eikun tilaukset tehtaalle heti huomisaamuna. Asiakas maksaa kyllä, heihin voi luottaa. Saammekin maksun kokonaisuudessaan ennen toimitusta, normalno.

Paluumatkalla todetaan, että ”tää meni just niin kuin pitikin”.

Neuvostoliitto hajoaa joulukuussa 1991 ja huomaan asuvani Venäjän federaatiossa. Vuonna 1993 käytetään tankit kaduilla, mutta kauppa käy ja kysyntä jatkaa kasvuaan. Ihmisillä on tarve liikkua. Kosmonauttikin käy ostoksilla (RIP Valery Bykovski). 

Jakeluverkosto laajenee, saksalaisyhtiö investoi yhdessä paikallisten kanssa, kaikki toimii ja kysyntää riittää. Siirryn Pietariin, jossa perustamme pari myymälää saman tien, huollon tietojärjestelmä on fiksumpi kuin Suomessa. Kasinoilla ja pankeilla on hinku saada jenkkirautansa. Lieveilmiö on kevyt ilmaisu, kun poliisin edustaja kehottaa poistumaan maasta, kunnes tilanne rauhoittuu. Mustaikkunaiset maasturit kuuluvat asiakkaille, mutta se beige Lada… 

Elokuu 1998ja istumme Ferrarissa miettien, tarvitseeko ruplia tänään nipun vai kaksi. Huomenna kolme nippua. Kaupankäynti on seis, kukaan ei osta edes pikkuvolkkaria, vaikka ihmisillä on tarve liikkua. Puolen vuoden kuluttua kysyntä ylittää taas kapasiteettimme.  

Istumme Ferrarissa miettien, tarvitseeko ruplia tänään nipun vai kaksi. Huomenna kolme nippua.

Pörssinoteerattu yhtiö suunnittelee yritysostoa, tarvitaan tehdas ja myyntiverkosto, joten kartoitan vaihtoehtoja. Akvisitio toteutuu Venäjän sijaan Saksassa ja Englannissa. Sitten pari tehtävää Venäjän metsäsektorilla ja vuoden 2009 talouden romahdus. Uusi tehtävä – konepaja pyörii punaisella 24/7, olemme ”pankki”, jossa 180 hitsaria, 3 asiakasta ja 1 tuote. Käännän laivan kurssin oikeaanmutta se ajaakin kohti vuoden 2015 talouden sukellusta. Olisipa tämä sukellusvene.  

Jaana Rekolainen vastaa viestiini, sovimme tapaamisesta, josta jää hyvä fiilis. Eteläranta 10 – se on usein uutisissa – aloitan 9.5. eli voitonpäivänä vuonna 2016. Uusitaan organisaatiota, otetaan vastaan uusi rooli, rakennetaan Team Finland Venäjä, laaditaan yhdessä uusi strategia. Juhlavuosia 70, 50, 40, tapahtumia, tiimityötä, digiloikka ja muutto Moskovassa lähetystön tiloihin. Covid19.  

Käännän laivan kurssin oikeaanmutta se ajaakin kohti vuoden 2015 talouden sukellusta. Olisipa tämä sukellusvene.

Tätä kirjoittaessani tulee täyteen kuukausi etätyötä kotonani Pirkkalassa. Aamukävelyllä Vähäjärven ympäri näen askel askeleelta välähdyksiä kuluneista reilusta kolmesta vuosikymmenestä Venäjän-kaupan tehtävissä. ”Mitäs nyt tehdään”? ”Mitä sinä tekisit?” ”Miksi noin, mihin perustuu?” Noihin kysymyksiin olen vastannut niin itselleni kuin minulle esitettyinä, reilut kolme vuosikymmentä. Aina ne vaan ovat ajankohtaisia. Mistä saisin hyviä neuvoja, apua?  

Olen vain yksi osa Suomalais-Venäläisen kauppakamarin kokenutta tiimiä. Kauppakamari on osa Venäjän-kaupan osaajien verkostoa, jossa kokemusta on valtavasti. Viime viikkoina käynninettisivuillamme ovat kaksinkertaistuneet. Järjestämme tilaisuuksia pari-kolme viikossa, etänä ja maksutta. Osallistujamäärät ovat kasvaneet. Yritysneuvojamme tuottavat tietoa niiden alkulähteiltä yritysten käyttöönuutisdeskimme kokoaa ja julkaisee faktoihin perustuvia uutisiaAsiantuntijaverkostomme käyttää uusia kanavia ja kokoonpanoja. Uusia yrityksiä on liittynyt jäseneksemme. 

Varmistathan, että hyödynnät työmme tuloksia, että organisaatiosi osallistuu tilaisuuksiimme ja seuraa uutisointiamme. Kiitos luottamuksesta, nyt ja tulevina vuosina.

Kiitos luottamuksesta, nyt ja tulevina vuosina.

Jukka Huuhtanen

Venäjän maajohtaja

Suomalais-Venäläinen kauppakamari

Lue myös:

Öljysota, ruplan alamäki ja koronapandemia – verkoston voima ei ole klisee näinä aikoina

Nyt jos koskaan tarvitaan verkoston voimaa

Keskustelua aiheesta

Back top top