Skip to Content
VIP-haastattelut

Ilkka Salonen: Venäläiset ovat ystävinä toista maata

Ilkka Salonen sanoo olevansa 64-vuotias onnellinen suomalainen mies, jolla on käynyt elämässään hyvä tuuri. Hän on asunut pääkaupunkiseudulla koko elämänsä lukuun ottamatta Moskovan vuosia.

Teksti ja kuva: Satu Niemelä

Ilkka Salonen oli vahvasti sitä mieltä, että ei jatka koulunkäyntiä keskikoulun jälkeen. Hän näki kuitenkin uutisen, jossa kerrottiin Mäkelänrinteessä alkavasta uudesta kokeilusta. Sen uutisen huomaaminen oli yksi hyvistä tuureista: lukiossa hän alkoi opiskella venäjän kieltä ja kirjoitti ylioppilaaksi ensimmäisten joukossa luokattomasta lukiosta.

Sen jälkeen Salonen aloitti kansantaloustieteen ja tilastotieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Kesätöissä hän oli Suomen Pankissa ja teki sinne myös gradunsa.

– Jätin graduni tarkistettavaksi 13.12.1980. Seuraavana päivänä syntyi esikoiseni. Se oli silleen tarkkaan laskettu, kertoo Ilkka Salonen hymyillen.

Myöhemmin Salonen päätyi töihin Kansallispankkiin tutkimusosastolle. Vuonna 1984 pankki haki Moskovaan edustajaa. Salonen laittoi paperit sisään. Vaatimattomalle tyylilleen uskollisena hän kertoo, että ei tullut ensin valituksi, mutta lopulta sai paikan, koska ketään muutakaan ei löytynyt.

– Vuonna 1985 muutimme perheen kanssa Moskovaan ja olen sillä tiellä edelleen. Hyvä tuurini jatkui. Jos olisi ollut joku muu hakemassa samaa paikkaa, minä ja Venäjä emme olisi kohdanneet.

Moskovassa uuden työn myötä hän aloitti venäjän opiskelun uudelleen. Pankki kustansi tehokurssin ja Salonen paahtoi venäjän kanssa joka ilta useita tunteja töiden jälkeen. Hän pyhitti opinnoille myös pari kokonaista viikkoa. Svante Kuhlbergin Studium Russicum -kielikoulussa opetus oli tiukkaa, eikä ketään päästetty helpolla. Kahdessa kuukaudessa Salonen suoritti venäjän kielen approa vastaavan määrän ja sai hyvän pohjan venäjän kielen taidoilleen.

– Aloin systemaattisesti käyttää venäjää. Noin puolen vuoden kuluttua astelin neuvotteluista ulos tyytyväisenä siitä, että en ollut käyttänyt yhtään englanninkielistä sanaa. Sitä tunnetta ei voi tietenkään verrata lasten syntymään, mutta muissa prosesseissa se menee ihan kärkisijoille.

Vuonna 1988 Saloset palasivat takaisin Suomeen ajatuksena, että se oli mukava runsas kolmivuotinen. Salonen meni muihin hommiin.

Sitten tuli puhelu Kansallispankin ulkomaanosastolta. KOP oli perustanut Moskovaan konsortiopankin. Neuvostoliiton pankkiasioista vastannut henkilö lähti perustetun International Moscow Bankin johtokuntaan ja Salonen kutsuttiin Neuvostoliiton aluevalvojaksi.

– Minulla oli jäänyt sieluun Venäjän palo ja otin työn vastaan mielelläni. Hoidin sitä tehtävää kuusi vuotta erilaisilla nimikkeillä. Välillä alue kasvoi, välillä pieneni, mutta sen ytimessä oli Venäjä.

Maaliskuussa 1994 Ilkka Salonen palasi Moskovaan ja aloitti International Moscow Bankin varatoimitusjohtajana. Suomeen hän palasi vuonna 1997, mutta lähti uudelleen 1998, tällä kertaa IMB:n toimitusjohtajaksi.

Arvokkaat Venäjän vuodet

Kun esitän Ilkka Saloselle kysymyksen, mikä hänelle oli arvokkainta Venäjän vuosissa, hän miettii hetken ja vastaa:

– Ehdottomasti ystävyyssuhteet. Siitä puhutaan paljon, mutta se ei ole mikään klisee, että venäläiset ovat ystävinä toista maata.

Monet muutkin Venäjältä hankitut kokemukset ovat rikastuttaneet hänen elämäänsä.

– Olin kerran saksalaisvenäläisen talousyhteistyöneuvoston työryhmässä ja edustin pankkia, jonka suurin omistaja oli saksalainen HypoVereinsBank ja istuin mukana kuitenkin venäläisen delegaation jäsenenä. Suomalaisena olin siis venäläisten pankkien edustajana. Mietin silloin, että on tämä elämä kummallista.

Salonen oli lähes kymmenen vuotta venäläisten SWIFT-käyttäjien puheenjohtajana. Hän sanoo, että ei ymmärtänyt SWIFTin edustamasta maksuliikenteen infrastruktuurista aluksi mitään. Venäläiset kollegat vakuuttivat, että auttavat kaikessa ja niin myös tekivät. Salosen valtteina oli silloinkin kielien osaaminen, hän kun hallitsi sekä englannin että venäjän.

– Pääsin Venäjällä mukaan mielenkiintoisiin juttuihin ja näkemään asioita, joista muuten olisin jäänyt paitsi. Nämä muistot tulevat välähdyksen omaisesti mieleen. Niitä on mukava muistella Sysmässä saunassa. Niitä en antaisi pois mistään hinnasta.

”Pääsin Venäjällä mukaan mielenkiintoisiin juttuihin ja näkemään asioita, joista muuten olisin jäänyt paitsi.”

Salonen jatkaa arvokkaiden kokemusten listaamista kertaamalla 1994 – 1997 ja 1998 – 2009 Venäjän yhteiskunnan murroskaudet, joissa mukana elämisen hän koki älyttömän mielenkiintoisena.

– Minulla on huone landella, jota vaimo ei saa siivota, eikä tehdä siellä muutenkaan mitään. Siellä on muistoesineitä ja lahjoja. Joskus siellä istuskelen, katselen valokuvia ja muistelen.

Salonen sanoo, että hän on ihmisenä muokkautunut Venäjällä aika paljon. Häntä kiusaa tehty kiire, kun ihmiset antavat sellaisen mielikuvan, että on koko ajan varattu, eikä ehdi. Salosen esimiehenä oli aikoinaan Venäjän keskuspankin pääjohtaja ja Neuvostoliiton valtionpankin viimeinen pääjohtaja Viktor Geraštšenko, jolla oli tapana kysy: Куда же мы торопимся? Давайте сядем и поговорим. Mihin meillä on kiire. Istutaan alas ja jutellaan.

– Se on varmaan hänen vaikutustaan, että ajattelen samoin. Mielestäni kannattaa istua ja miettiä, ennen kuin tekee päätöksiä. Päätösten nopeus ei ole itseisarvo.

Venäjällä Salonen myös oppi elämään epävarmuuden vallitessa, mikä voi hänen mukaansa olla vaarallistakin. Tietynlainen fatalismi esim. 90-luvun aikoina, jolloin välillä oli tunne, että tästä ei tule mitään, mutta niin vaan aina tuli. Ennakoimattomuus on Venäjällä sellaista tasoa, että siihen tottuu. Salonen oppi myös sen, että voi mennä prosessiin tietämättä etukäteen, mitä sieltä tulee ulos, kun vaan luottaa itseensä.

– Lähtiessäni Sberbankista yksi alaisistani sanoi hyvästellessään, että ei ollut koskaan ymmärtänyt sitä, että ihmisiä voi johtaa niin kuin minä johdin. Koin sen suurena kohteliaisuutena. Salosen mukaan ihmisille pitää antaa tilaa, vastuuta ja vapautta. Hän neuvoo myös jättämään turhat krumeluurit pois alais-esimiessuhteista. Tittelit eivät ole tärkeitä. Pomo voi tehdä samoja töitä kuin alainen.

– Jos jotain olen vienyt toimintatavoistani Venäjälle, niin sen, että johtaja ei vain johda, vaan on osa porukkaa. Uskon, että vein Venäjälle osaltani erilaista johtamistyyliä.

”Uskon, että vein Venäjälle osaltani erilaista johtamistyyliä.”

Vuodet 1998 – 2006 Salonen työskenteli IMB:n toimitusjohtajana. Heille muokkautui hyvin kiinteä 50 hengen ydinporukka, joka vielä tänä päivänäkin tapaa ja on yhteydessä.

Salonen sanoo, että ystävyys kantaa ajan yli, eikä ryhmä elä pelkästään muistoissa. Salosen mukaan Venäjä näyttäytyy erilaisena, kun siellä ei itse elä. Joissain asioissa saa toisenlaisen kuvan, kun katsoo taustalta. Kun Venäjällä asuu, ei siellä ajattele mitään poliittisia prosesseja.

– Suomessa on pitkälti länsimaisen median varassa. Täällä Venäjä- uutisointi painottuu poliittiseen todellisuuteen ja esimerkiksi mielenosoituksiin. Tulee sellainen mielikuva, että siellä ei muuta olekaan. Se ei ole ollenkaan niin. Ihmiset asuvat ja elävät siellä ihan normaalia elämää niin kuin täälläkin.

Kun Salonen palasi takaisin Suomeen vuonna 2015, hän oli vuoden tekemättä mitään. Sanojensa mukaan ajeli puolivaloilla. Sitten hän aloitti työt East Office of Finnish Industriesin toimitusjohtajana. East Office edustaa ja edistää osakkaidensa, 25 suurimman suomalaisyrityksen, liiketoimintaa Venäjällä.

Salosen mukaan hänellä kävi jälleen hyvä tuuri. Hän pääsi pieneen hyvää porukkaan, jossa on viihtynyt. Edeltäjiään Rene Nybérgiä ja Raimo Valoa hän nimittää suuriksi persooniksi. Salonen pitää East Officen konseptia hyvänä. Hänen mukaansa minkä tahansa organisaation pitää elää koko ajan pienessä murroksessa. Koskaan ei saa jäädä paikalleen miettimään, että tämä on hyvä. East Office on saanut ihan kohtuullisen hyviä arvosanoja osakaskyselyissä, mutta tiimi miettii koko ajan, mitä voisi tehdä toisin ja vielä paremmin.

– East Officen uusi toimitusjohtaja Lauri Veijalainen on tullut selkeästi toisenlaisella taustalla kuin itselläni on ja myöskin toisenlaisella energialla varustettuna. On hyvä, että kehitysprosesseja on jo lähtenyt käyntiin.

Viime keväänä, vielä toimitusjohtajana toimiessaan, Salonen vei tiiminsä Siestarjoelle kirkastamaan East Officen arvoja. Keskustelujen pohjalta kristallisoitui kolme arvoa, joka ovat toiminnan perusta.

  • Sense of community – yhteisöllisyys
    • – East Office elää sen myötä, että sen osakkaat tuntevat   olevansa osa jotain isompaa ja saavat sellaisia eväitä ja   sellaista tukea, mitä mistään muualta eivät saisi. Se on   vähän kuin venäläinen ystävyys. Kun pyydät apua, voit aina   odottaa, että sitä myös saat. Ilman mitään negatiivisia tunteita   jeesaat, koska olet ystävä tai osa yhteisöä. Ja siihen   voi luottaa, Ilkka Salonen kuvailee.
  • Integrity – rehellisyys
    • Salonen puhuu tietynlaisesta selkärankaisuudesta, jolloin   oma näkemys asiasta kerrotaan rehellisesti ja suoraan   ilman, että yritetään miellyttää toista ihmistä.   – Näissä meidän hommissamme sillä on iso merkitys   osakkaillemme ja sidosryhmillemme. He voivat luottaa   osaamiseemme ja siihen, että viestimme sitä, mitä todella   ajattelemme.
  • Agility – ketteryys
    • Salosen mukaan nykymaailman aikaan, jos ei ole ketteryyttä   reagoida asioihin ja ottaa kiinni uusista asioista,   ei kauhean pitkään pysy mielenkiintoisena ihmisenä tai   organisaationa.

Suomessa Ilkka Salonen näkee paljon hyviä puolia, mutta suomalaisen ilmapiirin hän kokee hankalaksi. Hän tarkoittaa sitä, että ihmiset arvioivat monet asiat sen kautta, mikä asian vaikutus on omaan itseen. Ihmiset eivät osaa tai halua nähdä asian merkitystä laajemmin.

– Maailmassa ei ole olemassa absoluuttista hyvää. Karsastan sellaista ajattelutapaa, jossa asia punnitaan vain oman todellisuuden kautta. Toisin sanoen, jos asia auttaa minua, se hyvä, ja päinvastoin.

Toinen mitä Salonen ei ymmärrä on se, miksi on niin kovin tärkeää tietää, kuinka paljon toinen tienaa. Hän sanoo, että 1990-luvun lama muutti suomalaista yhteiskuntaa aika voimallisesti. Yleinen ilmapiiri ei ole välttämättä muuttunut parempaan suuntaan.

– Kuitenkin kaikesta huolimatta, Suomi on ihan älyttömän hyvä maa. Sitä me suomalaiset emme aina osaa arvostaa. Tämä on oikeasti hyvä maa, Salonen vakuuttaa.

Kauppakamarin puheenjohtajana

Suomalais-Venäläisen kauppakamarin puheenjohtajan roolissa Ilkka Salonen ei lupaa mitään vallankumouksellista. Hän haluaa toimia samoilla periaatteilla kuin aiemmin.

– Olen Kauppakamarille instrumentti. Kun olen tavannut meidän työntekijöitämme Helsingissä, Moskovassa ja Pietarissa, olen korostanut, että teille minulla ei ole olemassa sanaa ei. Jos te tarvitsette minua johonkin, olen velvollinen tulemaan. Se on minun perusvelvollisuuteni. Olen osa tätä perhettä.

Kauppakamarin strategian ydin on yhdistää suomalainen osaaminen ja mahdollisuuksien Venäjä. Se tarkoittaa Salosen mukaan sitä, että Kauppakamarin täytyy olla erityisen hyvä tekemisessään, tuntea Venäjä, olla kiinnostunut Venäjästä ja osata sitä enemmän kuin muut.

– Meidän täytyy edelleen rakentaa Venäjälle kontaktiverkostoa, joka avulla autamme jäseniä. Se on hyvin samankaltaista työtä, mitä East Office tekee, sillä erolla, että Kauppakamari järjestää myös koulutuksia. Kauppakamari on verkosto, joka muodostuu jäsenistään ja sidosryhmistään. Lisäksi on hyvä muistaa, että Kauppakamarissa on jäseniä sekä Suomesta että Venäjältä.

Lokalisaatio on nyt pinnalla

”Se on kylmää kyytiä, mutta se aihe on esillä ja pysyy. Se ei johdu pelkästään Venäjästä, vaan koko maailmahan on hylännyt suhteellisen edun periaatteeseen perustavan tavan toimia, jossa eri osapuolet tekevät sitä, missä niillä  on suurin suhteellinen etu. Sitä kautta koko järjestelmä toimii kaikkein tehokkaimmin. Ajatellaan, että jos minä en tee tätä itse,  niin olen sinusta riippuvainen. Kun en tiedä, mitä sinä ajattelet huomenna herätessäsi, riski on liian iso.  Siinä takana on myös alkukantaista ajattelua, joka ei kyllä perustu mihinkään  faktoihin.

Joku sanoi, että kaikkiin monimutkaisiin ongelmiin on olemassa yksinkertainen  ratkaisu, joka on väärä. Mielestäni tähän monimutkaiseen ongelmaan kaiken tuottaminen  itse on täysin väärä ratkaisu. Maailmassa tämä näyttää valitettavasti nyt  kuitenkin olevan vallitseva ajattelutapa. Geopoliittiset asiat ajavat Venäjää toimimaan  niin, että he eivät voi olla riippuvaisia muista maista. Lokalisaatio tulee siellä  pysymään.

Jos ajatellaan teemoina, kiertotalous on iso juttu, josta Kauppakamari on ottanut  niin sanotusti kopin ja tehnyt hyvää työtä. Sitä kannattaa jatkaa. Kannattaa yrittää  pysyä mukana. Yhteisöllisyys tulee siinäkin esille. Olemme pieniä erillisiä toimijoita,  mutta jos kokoamme resurssimme ja puhallamme yhteen hiileen, me voimme saada  aika paljonkin aikaan Venäjällä.

Metsät ja koko biotalous on nouseva trendi. Tapasin joku aika sitten Suomessa  Komin alueen kuvernöörin Sergei Gaplikovin. Opin, että Komin alueesta 80  prosenttia on metsää. Siinä ei tarvita sen kummempia strategiapalavereja, jotta  ymmärtäisi, että metsässä on Komin tulevaisuus ja sitä he rakentavat. Sellusta  on tulossa uusi muovi. Venäjä omaa maailman suurimmat metsävarat. Olisihan se  kummallista, jos siellä ei ruvettaisi metsää jalostamaan.  Sanktiot ovat tietysti suuri tekijä ja niiden kanssa näytetään opitun elämään. On  ilmeistä, että sanktiot määrittävät taloussuhteiden raamit Venäjän kanssa vielä  vuosia eteenpäin.

Venäjällä nuorempi kuvernööriporukka on todella fiksua. Heillä on halukkuutta  tehdä asioita ja ymmärrystä siitä, että heidän täytyy ne tehdä. Toivon, että järjestelmä  antaisi heidän myös toimia. Osa eliitistä ymmärtää paineen uudistua. Vielä ei  olla siellä, koska uudistuksessa on aina riskinsä. Jos alkaa uudistaa, saattaa käydä  niin, että on uudistanut itse itsensä vapaaksi. Sitä he pelkäävät. Ketteryys siellä on  kovasti tarpeen”, sanoo Ilkka Salonen.

  Ilkka Salonen

  • East Office of Finnish Industriesin hallituksen  puheenjohtaja
  • Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen  puheenjohtaja
  • Ura: Suomalaisten,  kansainvälisten ja venäläisten  pankkien johto- ja  hallitustehtävät Moskovassa  vuodesta 1984 – 2015  KOP, Merita, IMB, Sberbank,  Uralsib, Credit Bank of  Moscow  East Office of Finnish Industriesin  toimitusjohtaja  2017 – 2019
  • Perhe: Naimisissa, kaksi  aikuista lasta.

Artikkeli on julkaistu Venlassa 2/2019. Lue numero näköislehtenä:

Venla 2/2019

Keskustelua aiheesta

Back top top